Tässä blogissa voit seurata valkkari neiti Demin elämää ja elämyksiä. Ensi metrit uudessa kodissa ovat sujuneet varsin mukavasti vaikkakin työntäyteisesti. Eniten hankaluuksia taisi tuottaa westieherra Kasperin pehmittäminen ajatukseen, että talossa asustelee myös toinen koiramainen otus - villi ja näykkivä penturiiviö. Mutta aika tekee ihmeitä ja nyt yhteiselo sujuu jo leppoisammin, vaikka penskaa täytyykin välillä kurittaa terrierin tavoin, mikä ei aina ole niin kaunista kuultavaa.

Opittavaa koiranpennulla riittää... On ymmärrettävä, että ihmisten kädet eivät ole puruleluja, EI! Perheen pienet lapset ovat siis lapsia, eivät koiria ja heidän kanssaan käyttäydytään "ihmisiksi". On opeteltava olemaan yksin, ilman että koti näyttää räjäytetyltä, se se vasta tylsää on. Ja sitten on lukematon määrä niitä "istu", "maa", "sivu", "seiso" , "hyppy" , "odota" ja sitä rataa...Sitten vielä se yksi juttu, ne "koot" ja "peet" tehdään sinne pihalle, mutta ei mansikkamaalle. Demi on päässyt jo pari kertaa mukaan ihka oikealle toko-tunnille, mutta varsinainen pentukurssi alkaa sitten kesäkuussa ja tiettävästi oppilaina on kaksi muutakin valkkarivauvaa =D