Aika viilettää vauhdilla eteenpäin ja meidän pennusta on kasvanut iso koira, tai ehkä kooltaan ,mutta ei ehkä mieleltään. Ja näin kuuluu tietysti ollakin. Demi on koko meilläoloaikansa ollut hyvin energinen koira, ehkä nyt viime aikoina on jonkinlaista rauhottumista ja järkiintymistä ollut ajoittain havaittavissa. Virtaa tosiaan tuntuu neidillä riittävän. Mitään jättipitkiä hihnalenkkejä en ole kasvavan koiran kanssa uskaltanut vielä tehdä, mutta jossain vaiheessa voidaan lenkkejäkin pidentää. Tuolla omalla pihalla tykkää riehua ja touhuta ja silloin tällöin saa seurakseen valkkarikavereita ja muita tuttujen koiria. Metsässä Demi tykkää lenkkeillä niinkuin minäkin ja siellä yleensä saakin olla vapaana ja mökkireissuilla saa  juoksennella mielin määrin. Käytiin me tutustumassa koirapuistoonkin, mutta siellä olisi mielellään leikkinyt vain ihanan Inca valkkarin kanssa, jonka seurassa sinne menimme. Hieman tuntui pelottavan ensitutustuminen koirapuistoon kun portille juoksi vastaan toistakymmentä koiraa ja yksi rotweiler intoutui alistamaan Demi reppanaa tämän tästä. Tokotunneilla käydään säännöllisesti ja itseasiassa harjoitellaan kahdessa eri ryhmässä. Nyt tuo jaksaa jo keskittyäkin harjoituksiin ihan erilailla kuin alkutaipaleella ja  jotain on opittukin...esim. 2min. paikalla makuuta on muutaman kerran onnistunut hienosti ja se on paljon se. Tänään kokeilin itse mennä pois näkyvistä hetkeksi ja paikalla pysyivät kun Kasperin kanssa yhdessä harjoitusta tekivät. Muutaman valkkarikaverin kanssa ollaan pidetty parit näyttelytreenit ja tälle vuodelle olisi ainakin parit näyttelyt edessä.

Yksinoloharjoitukset jäivät kesän aikana liian vähälle kun koko perhe oli kotosalla kolmisen kuukautta ja muutenkin vietettiin super lämpimän kesän johdosta paljon aikaa pihalla. Pisin aika, mitä Demi on joutunut olemaan yksin taitaa olla vain vaivaiset neljä tuntia. Pikkupentuna Demi oleili yksin rajoitetulla alueella ja silloin kaikki menikin hienosti. Jätin sille tuhottavaksi herkuilla täytettyjä maitopurkkeja, kongin yms.Nyt kun taas olen tietoisesti yrittänyt treenata tuota yksinoloa niin että suljen makkareitten ovet, mutta muuten talo on vapaasti käytössä, on Demistä alkanut kehkeytyä pikku tuholainen Tyhjiä pahvilootia olen edelleen saattanut jättää tuhottavaksi, mutta herkkuja en ole voinut niihin laittaa ettei koirille tulisi niistä riitaa... Välillä Demi on viettänyt yksinoloaikansa kai lähinnä nukkuen ja rauhallisesti, mutta parina perjantaina lyhyen kauppareissun aikana, on neiti löytänyt mm. eteisen liukuovikomerosta muutaman kengän, jota on pureskellut ja keittiön pöydältä nappasi muovisen lasten ruokalapun, jota hieman muoloili. Ei taida neiti tykätä perjantaista niin ja yhtenä päivänä onnistui avaamaan oven kaapista, jossa säilytetään koirien ruokia ja oli sitten aterioinut omatoimisesti vähän reilummalla annoskoolla... tuolla pihallakin järsii välillä jotain kiellettyä esim. lasten hiekkaleluja tai repii vastaistutetun kukan ylös maasta. Sellaista täällä tälläerää... mutta ihana se on... kaikesta huolimatta