Nyt kesän vaihtuessa syksyksi ja ilmojen viilennyttyä on ollut ihana tehdä koirien kanssa vähän pitempiä lenkkejä tuolla metsässä. Demi sentään on (onneksi) todella reipas lenkkikaveri kun taas Kasper kulkee reippaasti vain vapaana ollessaan, joten nuo metsälenkit ovat oikein mukavia jos mukana on molemmat koirat. Joo, mutta eipä ole tullut ajateltua, että täällä lähimetsissä olisi mitään pelättävää, vaan kuinka ollakaan, täällä meidän kulmilla jahdattiin parina viime päivänä vuoden ikäistä eraus karhua, joka oli uskaltautunut herkuttelemaan mm. asukkaiden omenasadolla. Eilen illalla lopetti poliisisetä tuon vaeltelijan, joten ei ainakaan tuo yksilö tepastele enää vastaan lenkkipolulla.

Tänään jatkui kookoon tokotunnit, joissa ryhmäjaot menivät uusiksi suuren kysynnän ja rajallisen kouluttajien määrän vuoksi. Olemme Demin kanssa nyt kilpailemaan aikovien alokasryhmässä. Ja me toimimme myös kotitokoryhmän apuopeina. Tänään harjoiteltiin vauhdikasta luoksetuloa, paikallamakuuta ja kontaktia. Kotona ollaan harjoiteltu seuraamista, hyppyä ja tunnistenoutokapulan etsintää. Kapulan etsintä on sujunut hirmu hyvin ja hypyssäkin osaa hienosti jo kääntyä seisomaan tulosuuntaan esteen eteen, hypylle irtoaminen vaatii vielä hieromista...

Pekka pääsi todistamaan Demin hyppytaitoja tässä eräänä päivänä kun oli heitellyt Demille palloa, jossa on naru. Siinä sitten heitellessään huomasi narun jäävän sormeen kiinni ja pallon lentävän aidan yli väärään suuntaan metsään. No eipä mennyt Demillä luu kurkkuun siinä tilanteessa vaan hyppäsi ketterästi aidan yli metsään hakemaan palloa kun se oli hänelle kerta heitetty. Meinasi tyttöä ihan harmittaa kun huomasikin olevansa aidan väärällä puolella, ui jui jui.. Joo eipä taida siis olla valkkarin pitävä tuo meidän aita ja nyt sitä on hieman koroteltu... Toisaalta olisihan Demi jo karannut jos haluaisi, mutta eipä taida kiinnostaa karkailuhommat  ja hyvä niin.